Page 23 - Plaani 3 / 2022

Sähkökynä
Ulkovalaistus on taitolaji
Kesä kallistuu kohti syksyä ja päivät lyhenevät. Valon tarve lisääntyy sisätiloissa ja ulkovalot alkavat syttyä. Iltalenkillä näkee monien omakotitalojen pihoilla silmiin- pistävän komeita ulkovalaistuksia. Toisinaan vaikuttaa siltä että valaistussuunnittelun lähtökohta on ollut ”enemmän kuin naapurilla”. Sama ilmiö toistuu myös monissa asuinkerrostaloissa sekä liike- ja julkisissa rakennuksissa.
Kirkasta valaistusta pidetään usein turvallisuuden takeena. Näin onkin silloin kun ajatellaan ihmisen liikku- mista pimeällä, varsinkin lumettomana vuodeaikana. Kirkkaan katuvalaistuksen on myös todettu vähentävän väkivaltarikollisuutta. Ihminen ei kuitenkaan kykene näkemään valaistun alueen ulkopuolelle, mikä saattaa myös lisätä turvattomuuden tunnetta.
Sen sijaan murtojen suhteen tilanne on mutkikkaampi. Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan rakennuk- sen ulkovalaistuksen vaikutus murtojen määrään on olematon. Murtomies ei valitse kohdettaan luksimäärän perusteella. Keikka jopa sujuu nopeammin hyvässä valossa. Ylitehokasta valaistusta ei voi enää perustella valvontakameroillakaan, sillä nykyaikaiset IR-kamerat kykenevät tuottamaan laadukasta kuvaa myös pimeäs- sä. Kirkas ulkovalaistus ei siis estä rikollista toimimas- ta, mutta kiinnijäämisen riskiä se saattaa toki lisätä.
Ulkovalaistuksen suunnittelu on taitolaji, jonka harva osaa. Usein valoa suunnitellaan liikaa. Samalla kulute- taan tarpeettomasti energiaa ja tuotetaan valosaastet- ta. Esimerkiksi rakennuksen koko julkisivua ei tarvitse valaista erikoistapauksia lukuun ottamatta. Alhaalta ylöspäin suuntautuva julkisivuvalaistus luo helposti uhkaavan tunnelman, joka tuskin on ollut arkkitehdin tarkoitus. Ulkovalaistuksen suunnittelun ytimessä
tulisi olla harkitun korostusvalaistuksen ja ikkunoista kajastavan valon harmoninen kokonaisuus, joka tukee rakennuksen elämää eri vuorokaudenaikoina. Raken- nus saa myös nukkua silloin, kun se ei ole käytössä. Tämä ei tarkoita täydellistä pimeyttä, vaan rakennuk- sen yksityiskohtia korostavaa hillittyä kohdevalaistusta. Valaistussuunnittelijan aktiivista otetta arkkitehdin suuntaan ei voi tässä asiassa liikaa korostaa.
Eräs harmillisen usein havaittu suunnittelumoka ovat kirkkaat valopisteet rakennusten seinillä. Niitä tulee välttää viimeiseen saakka. Sen lisäksi että ne häikäise- vät, ne pilaavat fasadin ulkonäön ja tekevät rakennuk- sesta halvan näköisen. Seinävalaisimen valonlähde ei
saa näkyä katsojan silmiin normaalista katselusuun- nasta. Epäsuoran valaisimen takana oleva seinäpinta ei myöskään saa olla liian kirkas. Voimakas, pistemäinen valo vaikeuttaa ympäristön näkemistä, sillä ihmisen silmä mukautuu katselualueen keskimääräisen valoi- suuden mukaan.
On tiedetty jo jonkin aikaa, että katulampuista ja ra- kennuksista leviävä valo häiritsee myös luontoa. Sama koskee ilmakehän molekyyleistä ja epäpuhtauksista heijastuvaa hajavaloa. Pöllöjen määrä on romahtanut pimeyden kadottua, eivätkä muuttolinnut enää osaa suunnistaa valoisuuden perusteella. Linnut saattavat myös tehdä valosaasteen vaikutuksesta vääränlaisia parinvalintoja.
Linnut eivät ole ainoa luonnonvarainen eliö, joita keino- valo häiritsee. Luonnonvalon vaihtelu ohjaa esimerkiksi sammakoiden ja monien hyönteisten lisääntymistä. Hyönteisten määrän vähentyminen alkaa jo lähennellä luontokatoa monilla jatkuvasti valaistuilla alueilla. Tämä taas vaikuttaa niitä ravinnokseen käyttäviin eläimiin ja heikentää luonnon monimuotoisuutta.
Sähkö- ja valaistusalan ammattilaiset ovat paljon vartijoita. Ratkaisut ovat pitkäikäisiä ja ne vaikuttavat yhteiseen elinympäristöömme monin eri tavoin. Hai- tallisen valosaasteen tuottamista pitää välttää viimei- seen saakka. Hyviä keinoja ovat muun muassa turhan valaisemisen välttäminen, valon tarkka kohdistaminen ja hukkavalon poistaminen.
Laadukas valaistustekniikka ja valaisimien optimaalinen sijoittelu eivät vielä riitä. Ulkovalaistusta tulee myös käyttää vain silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan. Ohja- usjärjestelmän on oltava helppokäyttöinen ja sen on mahdollistettava valaistuksen tarpeenmukainen käyttö. Läpi yön päällä olevista aluevalaistuksista tulee luopua ja lisätä oppivaa ohjausautomatiikkaa, kuten ajoneu- vojen läsnäolotunnistusta. Tyhjä pysäköintialue pärjää mainiosti ilman valaistustakin.
Valaisimien elinkaari on pitkä ja suunnitteluperiaattei- den muutos näkyy kaupunkimaisemassa vasta vuosien kuluttua. Tänään on silti hyvä päivä aloittaa. Olen varma siitä että valveutuneet rakennuttajat ja arkkiteh- dit ottavat uudet ideat mielihyvin vastaan. Myös luonto kiittää.
5. päivänä elokuuta 2022, Esa Halmetoja
23Plaani 3 2022 Valaistus