Page 54 - Plaani 3 / 2022

SÄHKÖTEKNIIKKA HOITOTYÖN JA POTILASTURVALLISUU- DEN TUKENA
Sähkötekniikan osalta tärkeintä on, että järjestelmät tukevat poti- laan hyvää hoitoa ja tuovat säteilyn käyttöön turvallisuutta.
”Meidän on luotava potilaalle rauhallinen ja turvallinen ympäristö, koska syöpähoitojen kohdalla ollaan usein kovin herkillä. Potilaan mielessä ei yleensä pyöri se, että he saavat Suomen parhaalla tekniikalla toteutettua sädehoitoa vaan se, että he paranevat ja elämä jatkuu. Tärkeänä koetaan potilaan ja hoitohenkilöstön välillä tapahtuva inhimillinen, läsnä oleva ja empaattinen kohtaaminen.”
Sädehoitoyksikkö toimii tekniikan varassa. Sairaalafyysikon ja huol- tohenkilökunnan on oltava paikalla ja he tulevat apuun tarvittaessa.
”Jos laitteissa on häiriö, tai tietotekniikka tökkii, toiminta pysäh- tyy. Sädehoitolaitteiden vikatilanteissa kutsutaan ensiksi paikalle sairaalafyysikko, joka tekee ensimmäiset tarkastukset ja arviot. Mikäli laite vaatii korjaustoimia, meillä on talossa sädehoitolaittei- siin erikoistuneita sairaalainsinöörejä. Ilman heitä emme pystyisi toimintaa pyörittämään.”
Sädehoitoyksikössä käytössä olevia ICT-järjestelmiä ovat sairaalan potilastietojärjestelmä, sädehoidon oma järjestelmä säteilysuun- nitelmaa ja teknisiä tietoja varten, pintatunnistusjärjestelmä ja potilaan ilmoittautumista varten oleva potilaskutsujärjestelmä.
”Hoitajan tietotekninen osaaminen korostuu täällä, samoin kuin 3D-hahmotuskyky, koska katsomme potilaan anatomiaa koko ajan. Tekniset laitteet vaativat myös käyttäjältä rohkeutta kokeilla, testata ja ymmärtää.”
Koska tilat sijaitsevat maan alla kahden ja puolen metrin betonisei- nien sisällä, sisäverkkojen kuuluvuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Esimerkiksi hoitajakutsujärjestelmän pitää kuulua henkilökunnan matkapuhelimissa. Kymenlaakson keskussairaalan sädehoitoyksikössäkin teleoperaattori on joutunut vahvistamaan verkkoa rakennuksen valmistumisen jälkeen.
Rakennuksen uusien tilojen ja laitteiden käyttöönotto tapahtui Riikka Turusen mukaan erittäin nopeasti.
”Pääsimme parissa viikossa normaaleihin potilasmääriin. Jälkikä- teen ajatellen käyttöönotto tapahtui henkilökunnan näkökulmasta ehkä vähän liiankin nopeasti. Sairaalassa muutokset tapahtuvat kuin liikkuvassa junassa. Murrosvaihe kesti melkein vuoden ko- konaisuudessaan ja samaan aikaan sopeuduimme myös koronan aiheuttamaan erikoistilanteeseen, joten prosessi oli hyvin vaativa.”
YKSITYISKOHTIA HIOTAAN KÄYTTÄJÄN TARPEIDEN MUKAAN
Rakennuksen valmistumisen ja toiminnan aloittamisen jälkeen monet yksityiskohdat vaativat vielä säätöä.
”Organisaatiomme muuttui rakentamisen aikana. Sädehoitoyksikön suunnitteluvaiheessa käyttäjän toiveita esitti oma palveluesimie- hemme. Itse tulin vasta viime kesänä tiiminvetäjäksi, kun tietokone-
tomografialaitteiston siirto oli tapahtumassa. Vedin sen projektin ja havainnoin samalla käyttäjänäkökulmasta muita asioita, jotka olivat jääneet arkisen työn jalkoihin.”
Turusen mukaan Kymenlaakson keskussairaalan rakennushank- keen projektitoimisto otti laaditut puute- ja korjauslistat jatkuvan kiireen keskelläkin hyvin vastaan.
”Esimerkiksi tilojen sähkö- ja liukuovien toimintoja ja avautumis- suuntia piti säätää säteily- ja potilasturvallisuuden vuoksi ja oviin lisätä vapaa-varattu-kytkimiä. Kattopaneeleiden valaisimien kirk- kauksia muokattiin. Valaistusvoimakkuus oli asetettu fyysikoiden tarpeiden mukaan, mutta arkityön kannalta valaistus oli liian kirkas. Hoitohuoneen monitorit vaihdettiin isompiin. Mikrofoneja tarvittiin lisää, samoin tilattiin ICT:n toimituksiin kuuluvia laitteita, kuten no- peampia hiiriä tiedonsiirtoon ja erilaisia näyttöjä. Kameravalvontaa ja hoitajakutsupainikkeita lisättiin.”
SAIRAALAYMPÄRISTÖ TUTUKSI SUUNNITTELIJOILLE
Riikka Turusen mielestä sairaalamaailmassa tarvittaisiin ehkä vielä- kin enemmän tiettyjen yksiköiden erikoistarpeiden huomioimista.
”Esimerkiksi meillä ei ole omaa henkilökunnan taukotilaa omaan käyttöömme. Siinä on ollut ehkä ajatuksena, että koko sairaa- lan valmistuttua tulee iso yhteinen tila koko henkilökunnalle. Korona-ajan kokemusten perusteella se ei kuitenkaan ole välttämättä paras ratkaisu. Sairaalaympäristössä tarvitaan myös varastotilaa tarvikkeille ja välineille. Tällaiset tilat jäävät usein vähän toissijaisiksi.”
Maan alle rakentaminen on kallista ja jokaisesta senttimetristä on jou- duttu Kymenlaakson keskussairaalankin kohdalla käymään neuvotte- luja. Lisäksi usein sairaalaympäristön rakennushankkeissa taloudellisia reunaehtoja on niin paljon, että kompromisseja pitää tehdä tai löytää toisenlainen ratkaisu kuin mitä käyttäjän toiveissa on ollut.
”Viestini sairaalasuunnittelua tekeville sähkösuunnittelijoille on, että olisi hienoa, jos pääsisitte vaikka puoleksi päiväksi tutustumaan kohteen toimintaan. Aina viesti ei mene perille, jos käyttäjä kertoo toiveensa esimiehelle tai projektikordinaattorille ja hän puolestaan taas eteenpäin – lopputuloksena saattaa olla rikkinäinen puhelin -il- miö, jossa alkuperäinen toive on muuttunut toiseksi. Tulkaa havain- noimaan ja kysymään itse meiltä käyttäjiltä, miten työtä tehdään ja asioita hoidetaan. Kun sairaalan arki tulee tutummaksi, käyttäjän toiveet muuttuvat ehkä selkeämmiksi ja helpommin ratkaistaviksi.”
(alla) Hoitohuoneen tapahtumia ja koneen sekä pöydän liikkeitä seurataan sädehoitotilan neljän kameran avulla. Samalla poti- laan vartalon asentoa seurataan kolmen pintatunnistuskame- ran avulla hoitotilan vieressä olevan säätötilan näytöiltä.
(vas. yllä) Uusi sädehoitoyksikkö sijaitsee Kymenlaakson keskussairaalan eteläpäädyssä. Vanhat tilat on uudistettu ja yh- distetty uuteen laajennusosaan. Säteilyturvallisen tilan rakenta- misessa on huomioitu sädekeilojen kohdat. Bunkkereiden seinät ovat 2,4 metrin paksuista betonia. Säteilyturvallisuuden osalta yksikön työtekijät kuuluvat samaan kategoriaan ydinvoimaloissa työskentelevien kanssa. He kantavat mukanaan säteilyä mittaa- vaa dosimetriä, jonka arvot luetaan kuukausittain.