Page 14 - Plaani 3 - 2021

Eurooppalainen sisätyöpaikkojen valaistusstandardi on päivitetty
Uusittu eurooppalainen sisätyöpaikkojen valaistusstandardi SFS-EN 12464-1 astui voimaan 3.9.2021.
Teksti: Tapio Kallasjoki
Standardi koostuu velvoittavasta tekstiosasta, laajasta näkö- tehtäviä ja työskentelyalueita koskevasta taulukko-osasta sekä opastavista liitteistä. Vanhan standardiversion puutteena oli, että monet standardin vaatimuksista annettiin tekstiosassa, ja suunnit- telijat eivät aina jaksa tai ennätä perehtyä tekstiin vaan hyppää- vät suoraan katsomaan suunnittelukohteelle annettuja arvoja taulukko-osasta. Uudessa standardiversiossa taulukko-osaa on siksi huomattavasti laajennettu.
Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoituksena käydä läpi koko standar- din sisältöä, koska se monelta osaltaan ei ole oleellisesti muuttunut ja on varmaankin useimmille sähkö- ja valaistussuunnittelijoille entuudestaan tuttu. Sen sijaan keskitytään niihin asioihin, joihin on päivitystyössä tullut muutoksia.
TYÖKOHTEEN JA TYÖSKENTELYALUEEN VALAISTUSVOI- MAKKUUS
Standardin taulukko-osassa annetaan erilaisille näkötehtäville ja työskentelyalueille entiseen tapaan pienimmät valaistusvoimak- kuusarvot. Tämän lisäksi uudessa sarakkeessa esitetään ns. mo- difioidut eli muokatut minimiarvoja korkeammat valaistusvoimak- kuusarvot. Tekijät, joiden johdosta valaistusvoimakkuutta saatetaan joutua muokkaamaan, annetaan tekstiosan taulukossa. Valaistus- voimakkuusarvoa tulee tai voidaan muuttaa vähintään yhden por- taan verran valaistusvoimakkuusasteikolla, mikäli näköolosuhteet poikkeavat tavanomaisista. Valaistusvoimakkuusasteikko muuttuu logaritmisesti näköaistin mukaan - eli yksi porras tarkoittaa suhteel- lisesti samansuuruista muutosta näköaistin kannalta. Asteikko on standardin EN 12665 mukaan seuraava: 20 – 30 – 50 – 75 –
100 – 150 – 200 – 300 – 500 – 750 – 1 000 – 1 500 – 2 000 – 3 000 – 5 000.
Yleisimmät tekijät, joiden johdosta valaistusvoimakkuuden arvoja tulisi kasvattaa, ovat seuraavat:
• Näkötehtävä on kriittinen.
• Virheet aiheuttavat suuria kustannuksia.
• Tarkkuus, korkeampi tuottavuus tai parempi keskittyminen
ovat hyvin tärkeitä.
• Näkökohteen yksityiskohdat ovat poikkeuksellisen pieniä tai
kontrastit huonoja.
• Työtehtävää suoritetaan poikkeuksellisen pitkäkestoisesti.
• Työkohteeseen tai työskentelyalueelle tuleva päivänvalon
määrä on vähäinen.
• Työntekijän näkökyky on keskimääräistä alempi.
Jos tekijöistä yksi tai kaksi on voimassa, suositetaan, että valais- tusvoimakkuutta nostetaan yhdellä portaalla. Taulukossa annettua ylempää arvoa ei ole tarkoitettu maksimiarvoksi, koska esimerkiksi ihmiskeskeistä valaistusta toteutettaessa saatetaan hetkellisesti haluta suurempiakin valaistusvoimakkuuksia.
Vaadittua ylläpidettävän valaistusvoimakkuuden arvoa voidaan alentaa, kun
• Näkökohde on poikkeuksellisen suuri tai sen kontrastit ovat suuret.
• Työtehtävää suoritetaan poikkeuksellisen lyhytkestoisesti.
Minimiarvot täytyy aina voida saavuttaa, vaikka käytettäisiinkin pienempää valaistusvoimakkuutta.
Käytännössä tilaaja ja suunnittelijat yhdessä päättävät, mihin valaistusvoimakkuusarvoihin tähdätään. Standardi suosittaa, että valaistus suunnitellaan käyttäjien tarpeiden mukaan säädettäväksi, jolloin tilan käyttö, näkötehtävien muutokset ja käyttäjien erilaiset tarpeet voidaan ottaa huomioon. Säädön avulla voidaan myös maksimoida päivänvalon hyödyt. Kaikki annetut valaistusvoimak- kuuden arvot ovat ylläpidettäviä arvoja, joten suunnittelussa on otettava huomioon myös valaistuksen alenemakerroin.
Kun halutut näkötehtävän tai työskentelyalueen valaistusvoimak- kuuden arvot on valittu, välittömän lähialueen ja tausta-alueen arvot määräytyvät vanhaan tapaan valittujen arvojen perusteella.
SEINÄ- JA KATTOPINTOJEN VALAISTUSVOIMAKKUUDET SEKÄ SYLINTERIVALAISTUSVOIMAKKUUS
Standardin tavoitteena on myös saada aikaan valoisa tilavaikutelma ja miellyttävä luminanssijakauma näkökentässä. Tämän johdosta vanhan standardin tekstiosassa annettiin seuraavat minimiarvot seinä- ja kattopintojen valaistusvoimakkuuksille sekä sylinterivalais- tusvoimakkuudelle:
• Kattopinnat 30 lx (50 lx)
• Seinäpinnat 50 lx (75 lx)
• Sylinterivalaistusvoimakkuus 50 lx (150 lx)
Sulkeissa olevia huonepinnoille annettuja korkeampia arvoja suositeltiin toimistoihin, kouluihin, terveydenhuollon tiloihin ja liikkumisalueille. Sylinterivalaistusvoimakkuuden korkeampaa arvoa opastettiin käyttämään toimistoissa, kouluissa ja neuvottelutiloissa, joissa visuaalinen kommunikaatio on tärkeää.
Uudessa standardissa nämä vaatimukset on siirretty taulukko- osaan ja annetaan jokaiselle työkohteelle ja työskentelyalueelle erikseen. Arvot ovat myös oleellisesti entistä korkeampia.
HÄIKÄISYN RAJOITTAMINEN
Häikäisyn rajoittamiseksi on vanhassa standardissa annettu valaisimille pienimmät sallitut häikäisysuojakulmat suuriin gam- makulmiin, kun valolähteen luminanssi ylittää 20 kcd/m2. Annetut arvot koskevat valaisimia, joissa on esimerkiksi joku suurpaineinen purkauslamppu tai pintakirkkaudeltaan suuri loistevalonlähde. Ledien markkinoille tulon myötä ei valaisimessa enää välttämättä ole erillistä valonlähdettä, joten uuteen standardiin on lisätty myös suurimmat sallitut valaisimen valoaukon pintaelementin luminanssi- arvot yli 60 asteen gammakulmissa.
Häikäisysuojakulman asettaminen on kuitenkin vasta ensimmäi- nen keino estää häikäisyä. Varsinaiset rajat häikäisylle annetaan standardin taulukko-osassa suurimpien sallittujen UGR-arvojen (Unified Glare Rating) avulla. UGR-arvot on mahdollista saada
joko valmistajan toimittamista taulukoista tai laskea kaavan avulla. Tärkeää on kuitenkin huomata, että esimerkiksi tietokoneohjelmalla laskettujen arvojen avulla ei voida perustella asennuksen täyttävän taulukoissa annetut häikäisyrajoitukset. Tämä johtuu siitä, että
14Plaani 3 2021 Valaistus