Page 15 - Plaani 3 - 2021

laskentatulos riippuu hyvin paljon havaitsijan paikasta valaisimiin nähden. Laskentaohjelma antaa myös todellista pienempiä arvoja, jos valaisimen valoaukko ei ole tasaisesti valottunut. Suomessa on hyvin yleistä, että suunnittelijat käyttävät laskettua UGR-arvoa pe- rustana sille, että asennus täyttää vaatimukset. Tämä voi osaltaan johtua siitä, että vanhassa suomenkielisessä standardissa ei kään- nösvirheen takia ole mainittu, että ainoastaan taulukkomenetelmäl- lä saatua arvoa voi verrata standardin taulukko-osassa annettuihin raja-arvoihin. Käännösvirhe korjattiin vasta keväällä 2020.
UGR-taulukkomenetelmän käytössä on myös paljon rajoituksia. Jos huoneessa on useita erilaisia valaisimia, on tarkastelu tehtävä kullekin valaisintyypille erikseen. Taulukot on myös tehty suora- kaiteen muotoisiin huonetiloihin tasajaolla sijoitetuille valaisimille. Huonepinnoille on annettu joukko heijastuskertoimia, joista täytyy valita ne, jotka parhaiten vastaavat todellista tilannetta. Menetelmä ei myöskään sovi seinänpesijöille, täysin epäsuorille valaisimille, epäsymmetrisille tai kaksoiskeskittäville valaisimille, suunnattaville kohdevalaisimille tai hyvin pienille tai suurille valaisimille. Vaikka rajoituksia on paljon, ne eivät kuitenkaan estä menetelmän käyttöä. Poikkeavia tilanteita varten standardiin on lisätty opastava liite suunnittelijan avuksi.
VÄRINTOISTON ARVIOINTI
Värintoiston arviointiin on viime aikoina kehitetty uusia menetelmiä, kuten amerikkalainen TM-30 -menetelmä ja CIE:n uusi CFI-mene- telmä (Colour Fidelity Index). Uuteen standardiin näitä ei kuitenkaan saatu, vaikka asiasta käytiin paljon keskusteluja. Kansainvälinen valaistussuunnittelijoiden järjestö IALD ehdotti, että joissain tiloissa ja näkötehtävissä määritettäisiin pienin sallittu arvo indeksille R9
eli punaiselle pintavärille. Syynä oli, että kyseinen väri toistuu usein huonosti ledivalaistuksessa eikä ole mukana, kun Ra-arvoa määri- tetään. Tämäkään ehdotus ei mennyt läpi työryhmässä. Värintois- ton arviointi perustuu siis edelleen vanhaan CRI-arvoon (Colour Rendering Index), joka Suomessa tunnetaan yleisenä värintoistoin- deksinä eli Ra-indeksinä. Pienin sallittu värintoistoindeksi on Ra=80 lukuun ottamatta joitain tiloja, joissa ei jatkuvasti työskennellä.
OHJEITA SUUNNITTELIJOILLE
Suunnittelutyötä ohjeistamaan ja standardin käyttöä selkeyttämään laadittiin ohjeistus, miten työkohteen tai työskentelyalueen valais- tuksen suunnittelussa tulisi edetä. Etenemisvaiheet ovat seuraavat:
1. Määrittele työkohteiden ja työskentelyalueiden sijainti ja koko suunniteltavassa tilassa.
2. Määrittele työssä esiintyvät näkötehtävät.
3. Valitse sopivista taulukoista vaatimukset vaadittavalle valais-
tusvoimakkuudelle, valaistuksen tasaisuudelle, värintoistolle ja kiusahäikäisyindeksille. Jos työskentelyalueella on erilaisia näkötehtäviä, arvot valitaan vaativimman tehtävän mukaan.
4. Valitse sopiva ylläpidettävä valaistusvoimakkuus ottaen huomioon aiemmin esitetyt tekijät, joiden johdosta arvoa voi joutua nostamaan.
5. Valitse saadun valaistusvoimakkuuden perusteella lähialueen ja tausta-alueen valaistusvoimakkuudet.
Jotta tilaan saataisiin sopiva valoisuusvaikutelma ja miellyttävä tilavaikutelma ja kohteet olisivat helposti havaittavissa ja tunnistet- tavissa noudatetaan seuraavaa etenemistapaa:
1. Määrittele oleelliset huonepinnat työpisteen ympärillä (seinät ja katto). Ainakin ne pinnat tulee valaista, jotka vaikuttavat työntekijän kokemaan valoisuusvaikutelmaan. Esimerkiksi korkeissa teollisuushalleissa ei seinien yläosaa ja kattoa vält- tämättä tarvitse ottaa huomioon.
2. Valitse taulukoista vaadittavat sylinterivalaistusvoimakkuudet sekä valaistusvoimakkuuden arvot seinä- ja kattopinnoille. Jos työkohteen tai työskentelyalueen valaistusvoimakkuuden arvoa on nostettu yhdellä tai kahdella portaalla, tulee myös edellä mainittuja arvoja korottaa vastaavasti.
3. Korkeissa tiloissa voidaan käyttää pienempää valaistusvoimakkuu- den arvoa kattopinnoille. Esimerkiksi teollisuushalleissa ja muissa tiloissa, joissa käytetään suoraa valaistustapaa ja kattopinnan heijastuskerroin on pieni, ei katon valaiseminen ole mielekästä.
STANDARDIN VELVOITTAVUUS
Standardi on aina lähtökohdaltaan suositus. Se on asiantuntijoiden yhteistyössä laatima valaistuksen määrää ja laatua koskeva suositus, jonka tarkoituksena on taata miellyttävät ja riittävät olosuhteet työssä esiintyvien näkötehtävien suorittamiseksi normaalin näkökyvyn omaa- ville ihmisille. Standardi muuttuu velvoittavaksi, jos se mainitaan laissa tai asetuksissa. Useimmissa Euroopan maissa sisätyöpaikkojen va- laistusstandardi onkin velvoittava opastavia liitteitä lukuun ottamatta. Suomessa standardi ei ole velvoittava. Useissa vapaaehtoisissa serti- fiointijärjestelmissä kuitenkin edellytetään, että standardin vaatimukset täytetään. Standardi ei esitä mitään malliratkaisuja valaistukselle, joten se ei rajoita suunnittelijan vapautta ideoida uusia ratkaisuja.
Uudistetun valaistus- standardin taulukko- osan rakenne. Tau- lukossa esimerkkinä olevat numeroarvot esittävät standardissa olevia arvoja lukemis-, kirjoitus- ja tieto- jenkäsittelytehtäviin toimistotiloissa.
valoPlaani
Näkötehtävän tai työskentelyalueen valaistus Huoneen tai tilan valaistusvaatimukset
Työkohteeseen tai työhön liittyvät vaatimukset
Visuaalinen kommunikaatio ja kohteiden tunnistaminen
Huoneiden eloisuusvaikutelma
Em lx
U0
Ra
RUGL
Em,z lx
Em,seinä Em,katto lx lx
vaadittua modifioitub
U0 > 0,10
a vaadittu minimiarvo
b modifioitu arvo
500 1000 0,60 80 19 150 150 100
Em = ylläpidettävä valaistusvoimakkuus U0 = valaistusvoimakkuuden tasaisuus Ra = yleinen värintoistoindeksi
RUGL = UGR-kiusahäikäisyindeksin minimiarvo Em,z = ylläpidettävä sylinterivalaistusvoimakkuus
Em,seinä Em,katto
= ylläpidettävä seinäpinnan valaistusvoimakkuus = ylläpidettävä kattopinnan valaistusvoimakkuus