Page 48 - Plaani 3 - 2021

sille osuuksia esimerkiksi Suomen metsä- ja metalliteollisuuden suuryrityksistä. Myös Outokumpu yrityksenä mainittiin näiden sopivien yritysten joukossa. Hanke raukesi Suomen neuvotteluval- tuuskunnan vastarintaan.
Koska sotakorvaukset painottuivat metalliteollisuuden tuotteisiin, niin Outokummun laitosten sotavuosien paine kuparituotannossa jatkui edelleen. Ensimmäisten sotakorvausvuosien suuret kaape- litoimitukset edellyttivät lankaharkkotoimituksia Suomen Kaape- litehtaalle. Tuotantoa Porin elektrolyysissä kasvatettiin kaksin- kertaiseksi.
Jatkosodan jälkeen Suomen Kaapelitehdas toimitti sotakorvauk- sena kaapeleita Neuvostoliittoon. Pääpaino oli kupariköydellä ja voimakaapelilla. Vuosina 1945–1948 Outokummun osuus sota- korvauksiin oli merkittävä toimitettaessa kuparia eri muodoissa sotakorvausteollisuudelle. Vuodesta 1949 sotakorvauksiin toimitet- tavat määrät pienenivät, viimeiset toimitukset olivat vuonna 1952. Suomen Kaapelitehtaan osuus sotakorvauksista oli 5,69 %.
ROMUN KERÄYSTÄ JA KUPARIROMU NYT
Kupari ja sen seokset ovat kierrätettävissä olevia metalleja. Suomessa ennen sotaa ei kiinnitetty huomiota romun keräyk- seen. Tämä johtui osaksi siitä, että Suomessa romua ei voitu juuri jalostaa ennen Outokummun metallurgisia laitoksia. Sota-aikana maanpuolustustarkoitukseen järjestetyt romunkeräykset toivat raaka-ainetta Outokummun laitoksille. Sodan jälkeen, 1950-luvun alussa, kupariromu vastasi noin 10 prosenttia raaka-ainepohjasta.
Sähköasennusten kustannuksiin vaikuttaa myös kaapelien hinta. Sen hinta taas riippuu vuorostaan kuparin hinnasta. Tällä hetkel- lä kuparin hinta on korkealla ja se vaikuttaa myös romukuparin hintaan. Hyvälaatuisen kaapelikuparin hinta kuorittuna on pyörinyt vuosien varrella 4–7 euron seutuvilla kilo. Mikähän on nyt mark- kinahinta?
Kupari- ja messinkiromua tehtaan varastossa. Imatra, Outo- kummun kuparitehdas 1942.05.06. Kuva: SA-kuva
SA-kuvan alkuperäinen kuvateksti: ”Puhelinkaapelit korjataan talteen. Äänislinna 1944.06.24”.
Puhelinkaapeleissa oli runsaasti kuparia, joten asennetut kaa- pelit oli hyvä ottaa talteen. Taustalla olevassa rakennuksessa oli Aunuksen Radion studiot. Äänislinnan (Petroskoin) lisäksi asennettuja kaapeleita otettiin talteen myös muilla rintamaosil- la jopa kaivamalla niitä maasta.
Vanhoissa kiinteistöissä on kaapelihyllyillä ja muilla johtoteillä käytöstä poistuneita, mutta sinne jätettyjä kaapeleita. Näistä on ainakin pari haittaa: ne vaikeuttavat uusia asennuksia ja lisäävät kiinteistön palokuormaa. Jo pienissäkin saneerauksissa on tarpeen purkaa vanhat kaapelit pois. Tämä saattaa edellyttää suunnittelijan kohteessa tekemää kartoitusta ja purkusuunnitelman tekoa. Usein työlästä ja likaistakin hommaa.
Työmailla kaapelijätteen sekä muun romun erilliskeräys vähentää jätekustannuksia. Kuparin varsin monivaiheinen tuotanto malmista valmiiksi tuotteeksi vaatii energiaa ja luonnonvaroja, joten kaapelei- den kierrättäminen on ympäristöteko.
Jätettä vai raaka-ainetta?
48Plaani 3 2021 Valaistus