Page 47 - Plaani 3 - 2021

tiin ulkomailta, koska kotimaista kuparia ei ollut saatavissa. Vasta vuonna 1917 saatiin kaapelivalmistukseen Outokummun kuparia, määrät olivat tosin pieniä ja laatu epätyydyttävää. Saatu kupari tuli harkkoina, joista valssaamalla valmistettiin vetolangan ainekset. Näistä sitten vedettiin ohuempia kaapeleihin sopivia lankoja.
Moottoreihin tarvittavaa dynamolankaa tuotiin 1920/1930-luvuilla lähinnä Saksasta ja Englannista. Kaapelitehtaan oma emalilangan valmistus pääsi käyntiin 1934, joskin vaatimattomissa määrin johtu- en epävarmasta markkinatilanteesta.
Jatkosodan aikana Outokumpu pystyi toimittamaan rajoitetusti ko- timaista kuparia. Kupariromua keräämällä saatiin kuparitilanteeseen parannusta ja Suomen Kaapelitehdas olikin ainut yksityinen laitos, jolla oli oikeus kerätä, vastaanottaa ja ostaa kupariromua.
KUPARIN TUOTANTO SUOMEN ITSENÄISTYMISEN AIKOIHIN JA SEN JÄLKEEN
Ensimmäisen maailmansodan aikaan kuparin kysyntä oli suurta, kaikki saatavissa oleva kupari meni kaupaksi. Outokummun tuo- tanto oli vielä niihin aikoihin hapuilua, jota sekoitti omistukselliset, tekniset ja taloudelliset ongelmat. Suomen normaalit kaupalliset yhteydet länteen olivat liki katkenneet ja yhteyksien puute uhkasi Suomen selluloosateollisuuden rikinsaantia. Selluloosateollisuus turvautuikin Outokummun kaivokselta saatuun kuparia ja rikkiä sisältävään kiisumalmiin, josta se valmisti tarvitsemaansa rikin. Ennen Suomen itsenäistymistä Outokummun kuparituotannosta suurin osa meni silloiseen emämaahan, ja siellä lähinnä Pietariin. Venäjällä maaliskuussa vuonna 1917 ollut vallankumous aiheutti kuparin kysynnän heikkenemisen.
Puolustustaloudelliset vaikuttimet ohjasivat Outokummun kehitystä, joten perustettiin mm. Poriin metallitehdas kuparijalosteita tuotta- maan. Imatran ja Porin tehtaat tuottivat kotimaan tarpeisiin myös nikkeliä.
Kuparin lisäksi Outokummun kaivoksen malmi sisälsi rikkiä, rautaa ja kobolttia. Kaivokselta saatu rikkikiisun pasutusjäte meni Vuok- senniskan terästehtaalle, josta täällä valmistettiin rautaa ja kobolt- tia. Koboltti tärkeänä seosmetallina kuului strategisiin metalleihin. Outokummun kaivos oli ainut suuri koboltin tuottaja Euroopassa. Ruutiteollisuudessa tarvittiin rikkihappoa ja myös sen valmistus perustui Outokummun raaka-aineisiin. Suomi oli kuparin suhteen omavarainen jo 1930-luvulla.
TALVISODASTA JATKOSODAN LOPPUUN
Loppusyksystä 1939 kerrottiin Outokummulle, että Puolustusmi- nisteriö oli hallituksen suostumuksella luvannut toimittaa Saksaan 1941–1943 vuosittain 10.000 tonnia kuparia vastakauppoina eräistä sotatarvikehankinnoista. Outokumpu tarjoutui myymään tuosta määrästä puolet kuparirikasteena ja toisen puolen valssituotteina.
Saksa oli niin kiinnostunut Outokummun kuparista, että talvisodan aikaan Saksa oli vaatinut Neuvostoliittoa säästämään Outokummun tuotantolaitokset sotatoimilta. Lähdetietojen mukaan Outokummun kai- voksia pommitettiin kerran talvisodassa ja toisen kerran jatkosodassa.
Talvisota keskeytti kuparin laivaukset Saksaan, mutta 12.3.1940 solmitun Moskovan rauhansopimuksen jälkeen toimitukset jatkui- vat. Kesällä 1940 valtioiden välisissä neuvotteluissa Saksa vaati kuparitoimitusten lisäämistä. Saksan havittelema tuotemäärä olisi ollut myytävissä myös Pohjoismaihin.
Saksan kanssa oli sovittu, että vuosina 1941–43 Saksaan vietäisiin kuparia eri jalostusasteisena 12.000 tonnia vuodessa. Tämä merkit- si sitä, että kuparituotantokapasiteetista noin 1/3 jäi kotimaahan ja siitäkin suurin osa oli varattava sotilaalliseen käyttöön.
Talvisodan jälkeen Suomeen kuparia saatiin Liinahamarin ja pohjoisnorjalaisten satamien kautta. Saadusta kuparista tehtiin kaapeleita, joita Neuvostoliitto oli tilannut suuria määriä. Vaikka va- luuttatilanne oli vaikea, Yhdysvalloista saatiin ostettua 1.000 tonnia kuparia. Laiva tuli Trondheimiin ja purettiin viime hetkessä, ennen kuin englantilaiset lentokoneet upottivat laivan.
Syyskuussa 1940 Neuvostoliitto tilasi kaapelitehtaalta 700 tonnia kupariköyttä sekä 34.000 tonnin rikkikiisurikaste-erän. Kupariköyttä alettiin toimittaa vuonna 1941 100 tonnia kuukaudessa. Jatkosota lopetti toimitukset, jolloin 200 tonnia valmista köyttä jäi toimitta- matta. Neuvostoliitto otti asian esiin jatkosodan päätyttyä ja silloin todettiin Neuvostoliiton maksaneen koko 700 tonnin erän Suomen Pankkiin. Asia hoidettiinkin sitten valtioiden välisin keinoin.
Suomen taloudellisen puolustusvalmiuden nostaminen 1930-luvun lopulla toi esiin kotimaisen raakametallia jalostavan metalliteh- taan perustamistarpeen. Päätös Poriin tulevasta tehtaasta tehtiin kesäkuussa 1938 ja tehdas valmistui Moskovan rauhan aikana eli syksyllä 1940. Raakakuparin jatkojalostusta varten valmistui Poriin kuparielektrolyysitehdas keväällä 1941.
Sota-aika leimasi myös Outokummun investointeja, sillä Suomen silloinen hallitus vaati myös nikkelintuotantoa. Petsamon ja Niva- lan kaivokset olivat Poriin perustetulle nikkelitehtaalle raaka-aine- lähteenä. Outokummun toiminnassa olivat erityispiirteinä Saksan kanssa käytävän kaupan laajuus ja kuparin laajamittainen käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin. Kuparin sotilaallinen käyttö vuonna 1944 oli 75 % koko tuotannosta.
Saksan kupariomavaraisuus sodan alkupuolella oli vain noin 30 % ja nikkelin lähes olematon. Saksa painosti Suomen hallitusta toi- mittamaan enemmän kuparia ja sitä hallitus ei voinut olla ottamatta huomioon. Jatkosodan aikana Suomi oli riippuvainen Saksan ase-, elintarvike- ja polttoaineainetoimituksista.
Suomessa tuotannon pullonkaulana oli myös työvoimapula, joten Outokummun kaivoksille oli suunnitelmissa tehdä asunnot 500 perheelle. Lisäksi rintamapalveluksessa olevat 270 kaivosmiestä haluttiin saada takaisin kaivostöihin. Outokummun kaivoksella, kuten myös Petsamon nikkelikaivoksella, käytettiin lisätyövoimana sotavankeja.
Jatkosodan aikana kuparituotanto oli pääosin Outokummun kaivoksen varassa. Ennakoitu tuotanto tälle kaivokselle oli vuonna 1943 18.000 tonnia kuparia. Petsamon, Ylöjärven, Haverin, Nivalan ja Orijärven kaivoksista ennustettiin saatavan yhteensä 7.250 tonnia kuparia.
Sotilaallinen tilanne Kannaksen rintamalla muodostui kesä- heinäkuussa 1944 vaikeaksi, joten kuparisulaton siirto Imatralta Harjavaltaan tuli nyt välttämättömäksi. Ensimmäiset tuotteet saatiin ulos tammikuussa 1945, joten sulaton siirto kireässä aikataulussa ja vaikeassa tilanteessa oli onnistunut. Välirauha syyskuussa 1944 päätti kuparin viennin Saksaan.
SOTAKORVAUKSET, KUPARI JA OUTOKUMPU
Rauhanehtoihin kuului, että Suomessa oleva saksalaisten omai- suus on siirrettävä Neuvostoliitolle. Saksalaisen omaisuuden arvo arvioitiin olevan noin 6 miljardia markkaa. Koska silloisissa kansainvälisissä valuuttaolosuhteissa ei asiaa voitu hoitaa rahan- siirrolla, Neuvostoliitto esitti, että asia voitaisiin hoitaa antamalla
aikamatkaPlaani
(vas.) Outokummun kuparikaivos 1942.05.12. Kuva: SA-kuva
47Plaani 3 2021 Valaistus