Page 50 - Plaani 4 - 2021

Turun Sanomat kertoi 6.12.1968, että Suomen sähköistysprosent- ti on vielä alle 90, eli yli 100.000 taloutta oli vielä ilman sähköä. Kauppa- ja teollisuusministeriön voimatalousosastolta kerrottiin, että vain 50.000 talouden sähköistys on järkevää, muut taloudet sijaitsevat niin hajallaan ja niin kaukana voimaverkoista, että sähkö- johtojen vetämien tulisi kohtuuttoman kalliiksi.
JAKELUJÄNNITTEET KULUTTAJILLE
Aluksi katuvalaistus oli tärkein julkinen sähkön kuluttaja. Lamp- pukuormaa syötettiin tasajännitejakeluna ja jännite oli usein 127 volttia. Sähköä tuotettiin vesivoimalla, höyry- tai dieselmoottorei- den pyörittämillä generaattoreilla, joilla samalla ladattiin akkuja. Yön aikana voitiin valaistusta syöttää akustosta ja generaattoreita pyörittävät moottorit voitiin sammuttaa.
Vaihtovirtatekniikassa oli teknisiä etuja tasavirtatekniikkaan nähden. Tasajännitejakelusta luovuttiin paikkakunnittain eri aikoina, ensim- mäiset muutokset tehtiin jo 1910-luvulla, Helsingissä lakkautettiin tasajänniteverkko 1940-luvun lopussa. Tukholmassa tasasähkö- verkko lopetti toimintansa 1960-luvulla.
tajiin nähden. Kaikki valovirtaverkkoon kytketyt radiokojeet eivät sen sijaan toimi vaihtovirralla.”
Tampereella paikallinen sähkölaitos kehitti ensimmäisen kerran tasasähköä 15.11.1888 katuvalaistukseen kaarilamppuja varten. Jo kuitenkin vuonna 1891 otettiin käyttöön myös vaihtosähkö, jolla jaettiin sähköä kaupungin omistamien laitosten sisävalaistukseen sekä vuodesta 1894 myös yksityisiin tarpeisiin.
Tampereella rakennettiin molempia sähköjärjestelmiä samanaikai- sesti. Jo kuitenkin vuoden 1930 seutuvilla kaupungin laita-alueilla alettiin siirtymään vaihtosähköön. Muutos kyllä kesti kauan.
Tampereen seudulla leviävä Aamulehti julkaisi artikkelin 16.12.1952, joka kertoi Tampereen sähköistämisestä. Artikkelin kimmoke oli Tampereen luopuminen tasasähköstä artikkelin kirjoi- tusaikaan. Tuolloin pysäytettiin vesivoimalla pyörivät generaattorit ja tasasähkön jakelu loppui. Aamulehti kuvaa hauskasti eri sähköla- jien paremmuutta ja niillä aiemmin käytyä kaupankäyntiä:
”Sähkökoneita valmistavat tehtaat ja myyjät kehuivat kukin oman virtalajinsa etuja, vieläpä nykyisen arvostelun mukaan erittäin huvittavilla selityksillä. Tasavirtakauppias saattoi sanoa virtansa olevan esim. ’jalos- tetumpaa’, kun taas muuan vaihtovirtakauppias lupasi antaa järjestel- mänsä kaupanpäällisiksi vielä ns. cos Ø:kin – hienonimisen tekijän, jota maallikot eivät ymmärtäneet ja josta ostajalle oli vain kustannuksia.”
Lehti kertoi myös, että tasasähkön 2-johtimisia kaapeleita ei voitu käyttää vaihtosähkössä, jossa tarvitaan 3-4 -johtimisia kaapelei- ta. Vaihtosähkön etuna oli, että niiden tarvitsemat johtimet olivat ohuempia, joten tarvittava kuparimäärä oli pienempi. Jakelujännit- teestä lehti ei mainitse mitään.
Tasasähkö ei kokonaan hävinnyt Tampereen katukuvasta, joh- dinautot tarvitsivat 650 voltin tasasähköä. Se kuitenkin tuotettiin elohopeatasasuuntaajilla.
TAAJUUSVAIHTELUA
Sähkölajin (tasa- tai vaihtosähkön) ja eri jännitteiden lisäksi oli Ruotsin rajan tuntumassa ongelmana matalampi vaihtosähkö- verkon taajuus. Pohjois-Pohja -lehti kertoi 14.12.1945 uutisessa, että Pellossa järjestetään V. Huhanantin uudessa liiketalossa Philips-radioiden esittely ja radiohuoltonäyttely. Näyttelyn järjestivät Philips-piirimyyjä E. Aho Oy ja Philips-huoltaja Jokilaakson Radio- ja Sähköhuolto Oy Ylitorniolta.
Näyttelyn tarkoituksena oli esitellä yleisölle nykyistä radiomyyntiä ja huoltotilannetta erikoisesti huomioiden Tornionjokilaaksossa oleva 25 Hz:n vaihtosähköverkko. Uutisen mukaan tuo taajuus oli Suo- messa harvinainen. Tuolla vaihtosähkön taajuudella oli vaikutusta alueelle soveltuville radioille.
Lisäksi tilaisuudessa kerrottiin paristokoneiden käyttömahdollisuuk- sista, annettiin ohjeita antennien rakentamiseen ja akkumulaattori- en huoltoon.
YLEISRADIO JA SÄHKÖNKULUTUS
Yleisradio on tilastoinut vuosikertomuksiinsa asemien sähkön- kulutuksen. Lähetysasemien sähkönkulutus oli kustannuksiltaan merkittävä, sillä lähetystehot olivat suuria ja lähettimien hyötysuhde oli melko vaatimaton.
Suomessa oli vuonna 1947 voimapula, eli sähköä oli saatavissa rajoitetusti. Voimapulan vuoksi maan voimapäällikkö oli tarkkaillut Yleisradion energiankulutusta ja antanut ohjeita sähkön säästä- miseksi. Ohjeiden mukaan yleisradiolähetykset keskeytettiin niiksi
Tiedoituslehti Yleisradio lupaili 24.2.1930, että Helsingissä saadaan 240 voltin tasasähköä radioita varten.
Vaihtosähköverkon jakelujännite oli 220/127 volttia. Suomen Sähkölai- tosyhdistyksen ohjelman mukaan 1950-luvun alussa monissa kaupun- geissa ja taajamissa 3 kV:n keskijänniteverkko muutettiin 20 kV:n ver- koksi, niin samaan aikaan nostetiin jakelujännite kuluttajille 127 voltista 220 volttiin (kolmivaiheverkossa 220/127 V muutos meni 380/220 V). Pienissä sähkölaitoksissa muutoksia oli tehty jo 1930-luvulta asti.
Jopa saman kaupungin eri kaupunginosat saattoivat olla erilaisen sähkönjakelun piirissä. Helsingissä sähkönjakeluverkkoa uusittiin vaiheittain tasasähköstä vaihtosähköön. Helsingin Sanomat kirjoitti 6.10.1935 sähkölajien vaihdosta. Kirjoituksessa kerrottiin, että asukkaille voi tulla epämiellyttäviä yllätyksiä, kun muutetaan talosta toiseen ja virtalaji muuttuu. Artikkelissa sanotaan lisäksi:
”Kaupungin vaihtaminen vaihtovirralle kokonaisuudessaan ei tuottai- si teknisiä vaikeuksia, mutta se tulisi niin kalliiksi, että se aiheuttaisi joko sähkölaitoksen vuosivoiton huomattavan pienemisen tai sähkö- virran hinnan nousemisen.
Mitä sähkökojeisiin tulee, niin toimivat yleensä kaikki lämpökojeet, kuten esim. silitysraudat ja sähkökattilat, aivan yhtä hyvin vaihto- kuin tasavirralla. Sama on asianlaita usein hyvin pienillä moottoreilla varustettuihin kojeisiin, kuten tukanleikkuukoneisiin ja pieniin tuulet-
50Plaani 4 2021 Sähkösuunnittelu